Kahdestaan haistellaan ulkoilmaa. Skrode-Ossi ja Minni-kimuli.

Välillä täytyy päästä kahdestaan kiipeilemään, ja koska piha on niin tylsä, ainoa vaihtoehto on tuoli!

Ulkoilun jälkeen ei ana ehdi edes ottaa valjaita pois kun mennään kahdestaan lepäilemään.

Matkustimme harmaan ja lumettoman etelän talven jo lähes päätyttyä pitkän matkan talvilomalle pohjoiseen. Matkaa varten oli hankittu uusi häkki joka vei melkein koko takapenkin.

Pysähdyimme Kouvolassa hotelliin yöksi ja taisi olla pientä näyttelyjännitystä kunnes matka taas jatkui aamulla. Iltapäivällä saavuimme pieneen yhden huoneen ja eteisen lomamökkiimme.

Hirsimökissä oli valtavasti jännittäviä juttuja ja kiipeilypaikkoja tietysti. Kissat osallistuivat kaikkeen, Ossi autteli mm. suksien voitelussa. Pikaluisto sai kyllä herran ottamaan jalat alleen. Se on aika tuiman hajuista sotkua.

Minni on etupartio kaikissa kiipeilykohteissa. Ikkunan päälle se hyppäsi jo toisena päivänä ja Ossi katseli, mittaili ja harkitsi rauhassa, kunnes lähtöä edellisenä päivänä leiskautti sinne.

Vaikka lunta oli reippaasti, niin lämpötila oli n. 5 astetta plussan puolella ja auringon sopiessa parvekkeelle pääsivät kissatkin haistelemaan hetkeksi talvi-ilmaa. Ulkoilu kesti viitisen minuuttia ja sitten olikin jo päästävä lämmittelemään.

Kotimatka taittui yhden päivän aikana. Kissat nukkuivat koko matkan, lukuunottamatta taukoja jolloin  tarjoiltiin virvokkeita ja purtavaa.

Taas oli aika käydä lääkärillä. Minnille laitettiin mikrosiru ja näytettiin selässä olevaa karvatonta laikkua. Ossi sai rokotuksen.

Molemmat käyttäytyivät tosi hienosti, varsinkin jos Ossin käytöstä vertaa eläinlääkärin tarkistuksiin jotka tehdään näyttelyissä. Ehkä omalla porukalla ei tarvitse niin kovasti esiintyä. Yhden kerran vaan piti ärähtää kun lääkäri tökki sillä neulalla pariin otteeseen. Mikrosirun laittaminen Minnille ei sujunut yhtä sulavasti kuin Ossille aikoinaan ja siinä meinasi neiti hermostua. Tosin Minni ei rähissyt ollenkaan, vaan yritti vaan kiivetä karkuun syli-ihmistä pitkin. Aika pitely tuossa pikkuisessakin voi olla.

Kokoero tuli  todettua vaa'an avulla vaikka paljaalla silmälläkin sen näkee todella selvästi. Minni painoi 2,4 kg ja Ossi 4,9 kg. Ei siis ihme että välillä painimatsit näyttävät vähän epäreiluilta.

Minnillä on hauska tapa kiskoa leluja, jos vielä ärisisi voisi luulla leikkivänsä pienen koiranpennun kanssa ;)

Näin tyylikkäästi Minni tutustui pihaamme. Valjaat ei ole vieläkään Minnin mielestä hyvä keksintö. Ossi ihmettelee moista sipsutusta...

Perjantaina pakattiin kimpsut ja kampsut ja lähdettiin autokyydillä köröttelemään Jyväskylään. Jyväskylässä mentiin yöksi hotelliin jossa oli paljon outoja hajuja. Käytävällä oli ihan selvästi joku kolli merkannutkin.

Omassa hotellihuoneessa riitti tutkittavaa. Ossi saapasteli maailmanmatkaajan elkein ympäri huonetta kun taas Minni oli varmuuden vuoksi aluksi hieman matalana oudossa paikassa. Ihmiset pelkäsivät kun Ossi kokeili miten taulutelevision päältä ponnistetaan hirmuloikkia. Ihme kyllä telkkari ei hievahtanutkaan vaikka Ossilla löytyykin massaa ihan kivasti.

Aamulla matka jatkui Jyväskylän Paviljonkiin jossa oli taas ensiksi ärsyttävä eläinlääkärin tarkistus. Molemmat näyttivät vapaaehtoisesti hampaat pelottavien äänten keralla.

Kyseessä oli meidän ensimmäinen euro -mallinen näyttely ja verhotkin oli hätäpäissään hankittu lyhyellä varoitusajalla, mutta hyvin toimivat. Hallissa oli vaan todella kylmä ja yksi lisäseinä, vaikka kankainenkin, olisi ollut paikallaan. Onneksi meillä on huovutetut villapeitot matkustusalustana joten ne lisättiin näyttelyhäkin varustukseen.

 Minnin näyttelyhäkissään

Minnillä on häkissään myös riippumatto jossa on mukava köllötellä. Minni kilpaili nuorten sarjassa ja sai EX1 arvostelutulokseksi. Tosin oli ainoa luokassaan. Minni kyllä valittiin myös tuomarin paras nuori arvosteluun, mutta siinä voitto meni muualle.

Ossin näyttelyhäkissään

Ossilla meinaa aina näyttelyissä olla vähän tylsää, joten leikkiä pitää välillä. Ossi sai ensimmäisen sertinsä tässä näyttelyssä joka oli Ossin näyttelyuran toinen aikuisten (kastraattien) sarjassa. Ossikin oli ainoa omassa sarjassaan mutta pääsi myöskin tuomarin paras kastraatti -valintaan. Ossia ei valittu vaikka tuomari kehui Ossia mukavaksi ja antoihan hän Ossin itse valita perhostarran arvosteluseteliin.

Kotimatkalle lähdettiin ajoissa, olimme saaneet näyttelypäälliköltä luvan aiempaan poistumiseen. Junassa matkusti meidän lisäksi yksi pitkäkarvainen mäyris, joka haukahti kerran nähdessään Minnin, sekä nuori Ragdoll tyttö ihanine sinisine silmineen. Matka meni joutuisasti torkkuessa.